Työuupumuksesta voi ja pitää puhua, jotta ihmiset ymmärtäisivät ja toimisivat

Työuupumus on työelämän vakava ja laajalle levinnyt ongelma, jonka taustalla on usein sekä kuormittavat työolosuhteet että erilaiset väärinymmärrykset. Työuupumus ei ole yksittäisen ihmisen epäonnistuminen tai merkki heikkoudesta, vaan oirehtimisen taustalla on usein se, että jokin on pielessä esimerkiksi työn rakenteissa, kulttuurissa tai johtamisessa. Työuupumuksesta puhuminen avoimesti on tärkeää, jotta väärinkäsityksiä voidaan oikaista ja samalla saadaan tilaa aidolle muutokselle.

Alla oleva lista käsittelee yleisiä työuupumuksesta keskustellessa esiin nousevia harhaluuloja:

1. Työuupumuksesta puhuessa ei kyse ole pelkästä väsymyksestä
   
   Väsymys menee yleensä ohi levolla ja palautumisella, mutta työuupumus on krooninen tila. Työuupumukseen liittyy monesti jatkuva uupumuksen tunne, mutta myös muita oireita, kuten henkistä etääntymistä työstä, kyynistymistä, keskittymiskyvyn heikkenemistä ja tunnesäätelyn vaikeuksia. Ihminen voi kokea, ettei enää pysty palautumaan edes lomilla tai viikonloppuisin. Samalla voi tuntua siltä, ettei mikään määrä vapaa-ajan palautumista enää riitä terveyttä ja hyvinvointia ajatellen.
   
   
2. Ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat monet asiat, mutta työuupumus on työperäinen ilmiö
   
   Siksi työuupumuksesta on tärkeää puhua erikseen. Vaikka yksityiselämän kuormitus voi vaikuttaa myös työssä jaksamiseen löytyvät työuupumuksen keskeiset juurisyyt työn rakenteista. Pitkittynyt kiire, epäselvät odotukset, jatkuvat keskeytykset ja heikko esihenkilötyö ovat tavallisia tekijöitä työuupumuksen taustalla.
   
   
3. Resilienssi ei ole ratkaisu työuupumuksesta kärsivälle
   
   Vaikka yksilön jaksamista ja itsesäätelytaitoja voidaan kehittää ei työuupumus synny tyhjiössä. Olosuhteet, kuten työpaikan kulttuuri, johtaminen, odotukset ja työn mitoitus vaikuttavat ratkaisevasti. Liian usein uupunut työntekijä ohjataan miettimään ajankäyttöään, priorisointiaan tai suhtautumistaan, kun todellinen ratkaisu vaatisi muutoksia organisaation rakenteissa. Uupumuksen ehkäisy hyödyttää kaikkia: se vähentää sairauspoissaoloja, lisää työn mielekkyyttä ja parantaa työyhteisön sitoutumista.
   
   
4. Työuupumuksesta puhuminen ei ole muoti-ilmiö
   
   Kyse ei ole hetkellisestä trendistä tai omien diagnoosien tekemisestä, vaan todellisesta ongelmasta. Elämäntavat liittyen esimerkiksi lepoon, ravintoon ja liikuntaan ovat tärkeitä, mutteivät ne yksin riitä ratkaisemaan tilannetta, jos työkuorma on kohtuuton tai työssä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Uupumus on merkki siitä, että kokonaisuus on liian kuormittava, ei siitä, että yksilö olisi huono työntekijä.
   
   
5. ”Kaikki eivät uuvu” ei ole perustelu olla puuttumatta ongelmaan
   
   Työtehtävien laatu sekä vastuut ja eri ihmisten tukiverkostot vaihtelevat. Se, ettei osa työntekijöistä koe uupumusta ei poista sitä faktaa, että toisille sama kuorma voi olla liikaa. Esimerkiksi ylitunnollisuus, vastuunkanto ja halu tehdä työnsä hyvin altistavat uupumukselle. Siten ratkaisun on löydyttävä työelämän rakenteista, ei syyllistämisestä.
   
   
6. Työuupumuksesta kärsiminen ei ole heikkouden merkki
   
   Monet uupuvat juuri siksi, että he, omana itsenään, välittävät liikaa. He ovat tunnollisia, tekevät töitä sydämellä ja venyvät jatkuvasti. Uupunut ei ole laiska tai saamaton – ennemminkin päinvastoin. Hän on usein ihminen, joka on pitkään kantanut vastuuta myös muiden edestä.
   
   
7. Uupumuksen taustalla ei ole vain liiallinen työmäärä
   
   Määrä on vain yksi osa kokonaisuutta. Merkityksettömyyden tunne, epäselvät tavoitteet, työyhteisön ilmapiiri, kontrollin puute ja jatkuva kiire ilman mahdollisuutta palautumiseen ovat yhtä lailla uupumuksen syitä. Myös tunne siitä, ettei omaa työtä arvosteta, voi johtaa uupumukseen.
   
   
8. Työuupumuksesta puhuessa ei kyseessä ole keksitty juttu, vaan on todellinen ja tunnustettu ilmiö
   
   Vaikkei työuupumus ainakaan vielä ole virallinen diagnoosi Suomessa, on se kansainvälisesti tunnistettu ja terveydenhuollossa huomioitu tila. Pitkälle edenneenä työuupumus voi johtaa vakaviin mielenterveyden häiriöihin, kuten masennukseen tai ahdistuneisuuteen. Myös fyysiset oireet, kuten unettomuus, sydämentykytys tai jatkuva jännitys voivat kuulua kuvaan.
   
   
9. Ratkaisu ei ole vaihtaa työpaikkaa ja toivoa parasta
   
   Yksilöt voivat yrittää selviytyä vaihtamalla työpaikkaa, mutta jos työelämän perusrakenteet eivät muutu, niin ongelmat seuraavat mukana. Työpaikan vaihto voi tuoda hetkellisen helpotuksen, muttei muuta sitä, että suomalainen työelämä tarvitsee rakenteellista uudistusta. Työntekijöiden hyvinvointi ei saa olla sivuseikka, vaan sen pitäisi olla koko organisaation sekä jopa koko yhteiskunnan yhteinen tavoite.

Työuupumuksen hinta on valtava – yksilölle, työyhteisölle ja yhteiskunnalle

Yhden vakavan uupumuksen hinta yksilölle voi olla pysyvä työkyvyn menetys, vuosia jatkunut toipumisprosessi sekä merkittävät vaikutukset työn ulkopuoliseen elämään, kuten perhe- ja ystävyyssuhteisiin. Yrityksille työuupumus tarkoittaa mm. poissaoloja, rekrytointikuluja, osaamisen katoamista ja heikentynyttä työilmapiiriä. Koko yhteiskunnan tasolla puhutaan miljardiluokan kustannuksista.

Työuupumuksesta puhuessa meillä ei ole varaa ummistaa silmiämme

Työelämän on muututtava kestävämmäksi ja inhimillisemmäksi. Muutos vaatii avoimuutta, rohkeutta ja halua kuunnella – ei vain puheissa, vaan myös teoissa.

(*Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen (2024) mukaan 1/4 työssäkäyvistä on vaarassa uupua tai jo uupunut.)