Mietitäänpä hetki hölmöläisten kylää, jossa työuupumuksesta ei puhuta, koska ”ei meillä sellaista ole”.

Mielenterveyteen liittyvistä syistä johtuvat sairauspoissaolot lisääntyvät, työntekijät vaihtuvat tiuhaan ja työpaikalla leijuu epämääräinen uinuva sekä iloton ilmapiiri.

Mutta eihän mitään hätää ole, koska henkilöstölle tarjotaan liikunta- ja kulttuurietu sekä huikataan perään, että “kaikilla meillä on omat haasteemme”!

Jos tämä kuulostaa tutulta, niin et ole yksin. Käydessä keskusteluja työuupumuksen ennaltaehkäisyyn liittyen törmää toistuvasti samoihin ilmiöihin, jotka estävät meitä puuttumasta ongelmiin ajoissa ja vaikuttavasti.

Keskustelua työuupumuksen ympärillä ei useinkaan haluta käydä

Joka neljäs työssäkäyvä suomalainen on vaarassa uupua tai on jo uupunut (Työterveyslaitos 2024). Se on valtava määrä. Ei vain tilastoissa, vaan myös yksilötasolla: jokainen heistä on jonkun työkaveri, esihenkilö, tiiminvetäjä, asiantuntija tai asiakaspalvelija.

Silti monessa organisaatiossa ilmiö kiistetään tai ohitetaan. Ehkä kyse ei ole siitä, etteikö uupumusta olisi, vaan siitä, että sen käsittely tuntuu liian vaikealta. Uupumus haastaa meidät katsomaan peiliin ja kysymään, että mikä ei toimi ja missä olemme epäonnistuneet. Tämä vaatii rohkeutta ja halua tarkastella omaa toimintaansa rehellisesti. Toisaalta juuri tätä tarvitaan, jos työhyvinvointia aidosti halutaan parantaa.

Työuupumuksen osalta vastuu vieritetään usein yksilölle, mutta rakenteisiin ei puututa

Liian usein uupunut saa ohjeeksi “ottaa aikaa itselleen”, “tehdä pieni kävely luonnossa” tai “panostaa uneen ja ruokavalioon”. Nämä kaikki ovat tärkeitä ja hyviä neuvoja, muttei niistä yksinään ole ratkaisuksi. Ne eivät korjaa työolosuhteita, jos ne itsessään aiheuttavat uupumusta.

Ihmiset eivät uuvu siksi, etteivät he yrittäisi onnistua työssään tai olla riittävän sitkeitä. Uupujia ovat usein ne, jotka yrittävät liikaa, kantavat vastuuta muidenkin puolesta ja venyvät jatkuvasti omien rajojensa yli. Siksi on kestämätöntä, että vastuu uupumuksen ehkäisystä sysätään yksilölle, vaikka kyseessä on yhteisöllinen, jopa rakenteellinen ilmiö.

Jos työmäärä on jatkuvasti kohtuuton, tavoitteet epäselviä tai johtaminen poukkoilevaa, ei yksikään mindfulness-harjoitus riitä palauttamaan jaksamista. Tarvitaan rakenteellisia muutoksia, selkeyttä, priorisointia ja ennen kaikkea halua nähdä työntekijän hyvinvointi keskeisenä osana organisaation toimintakykyä ja tuloksellisuutta.

Työuupumuksen osalta halutaan varmuus sijoituksen hyödyistä

Yksi este työhyvinvointiin panostamiselle on ajatus: “Jos laitan tähän 1 000 €, saanko varmasti 5 000 € takaisin?” Mutta tämä logiikka ontuu. Jättäisitkö hampaat pesemättä, koska reikien ehkäisyä ei voida taata? Tai lopettaisitko turvavyön käytön, koska se ei tee sinusta kuolematonta liikenteessä?

Hyvinvointiin sijoittaminen ei ole epämääräistä hyväntekeväisyyttä, vaan liiketoimintaa tukeva päätös ja viisas investointi. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että hyvinvoiva henkilöstö on tuottavampi, sitoutuneempi ja terveempi. Siten työuupumuksen ennaltaehkäisy ei ole kuluerä; se on investointi, joka vähentää poissaoloja, lisää työmotivaatiota ja työn tuottavuutta sekä parantaa työilmapiiriä.

Kyse on myös työnantajamielikuvasta: organisaatiot, jotka panostavat henkilöstöönsä, houkuttelevat osaajia ja pysyvät kilpailukykyisinä.

Peiliin katsominen on vaikeaa, mutta välttämätöntä

Työuupumus ei tarkoita sitä, että organisaatio olisi epäonnistunut kaikessa. Se kertoo, että jotakin on pielessä ja siihen sekä voi että pitää puuttua. Monesti taustalla ovat epäselvät roolit, jatkuvasti kasvavat vaatimukset, heikko palautekulttuuri tai epäjohdonmukainen johtaminen.

Johtajien tai HR:n ei tarvitse olla täydellisiä. Tärkeintä on halu kuunnella, oppia ja tehdä tarvittavia korjausliikkeitä. Olla ihminen ihmiselle ja pyrkiä yhdessä kohti parempaa. Rakenteita voidaan muuttaa, työkuormaa voidaan tasata ja kulttuuria voidaan kehittää suuntaan, jossa hyvinvointi on aidosti arvo, eikä vain tyhjiä sanoja juhlapuheissa.

Yritys ei menesty polttamalla työntekijänsä loppuun, vaan luomalla ympäristön, jossa jokainen voi käyttää osaamistaan, onnistua ja palautua.

Työuupumus tarttuu ja maksaa monin verroin enemmän kuin ennaltaehkäisy

Uupumus ei pysähdy yksilöön. Se heijastuu tiimeihin, ilmapiiriin ja asiakaskokemukseen. Yhden työntekijän uupuessa muut joutuvat paikkaamaan ja samalla riski laajempaan uupumuskierteeseen kasvaa.

Myös liiketoiminnallisesti työuupumus käy kalliiksi. Sairauspoissaolot, rekrytointikulut, perehdytykset ja työtehon lasku maksavat paljon enemmän kuin työhyvinvointiin panostaminen olisi maksanut alun perin.

Siksi työhyvinvointi ei ole enää mukava lisä. Se on kilpailuetu ja strateginen valinta inhimillisen velvollisuuden lisäksi.

Me kaikki teemme joka ikinen päivä valintoja myös työuupumuksen osalta

Työhyvinvointi ei synny itsestään. Se syntyy päätöksistä, jotka tehdään arjessa; Pysähdynkö kuuntelemaan? Uskallanko ottaa vaikean asian puheeksi? Uskonko, että ihmiset ovat tärkein voimavaramme ja toiminko sen mukaan?

Valitkaamme viisaasti, koska hyvinvoiva työyhteisö ei ole utopia – se on mahdollisuus, joka on meistä kiinni.